Melkein teiniwalesi

Melkeinteiniwalesiosastosta on kasvanut ihan pätevä koiraeläin. Agilitykentältä löytyi painikaveriksi bordercollie ja hyvän matsin kaksikko saikin aikaiseksi. Aatulla on kohtapuolin viisi kuukautta ikää mittarissa :)

Ja mitäpä ei muuten koiraihminen pentunsa eteen tekisi. Tuo oikeanpuolimmainen vaihtui tuohon vasemmanpuolimmaiseen tämän viikon perjantaina. Iso sydän, vaikka onkin haikeaa luopua ensiautosta :/ Tavallaan Diudikin kantaa ensiauton viittaa harteillaan, on nimittäin ensimmäinen omissa nimissä kokonaan oleva biili :)

Voiko olla tottakaan, Lappeenrannan rallytoko 17.5.

Tuo koira on ihan uskomaton!

Tänään oli Lappeenrannassa virallinen rallytokokoe. Imatraan kokeeseen verrattuna hieman vallattomampaa menoa, mukaan tuli muutama haukku ja vähän haahuilua. Kontrollivirheitä ja loppupisteet 92 pistettä! Supertyttö!

Palkintojenjaossa kirjan olisi pitänyt tulla hyvissä ajoin ennen tuomarin suosikin ja kolmen parhaan palkitsemista, mutta arvatkaas mitä. Vilppu oli toistamiseen tuomarin suosikki! Tuomarin sanoi palkitsemisen jälkeen, että pitää Vilpun nauravaisesta ilmeestä radalla. Tähän tuhat ja yksi sydäntä,♥.

 

1080p HD taas kerran :)
________________

Tuosta Vilpun vierasesineestä. Se oli sitten kumminkin se konginpalanen ja onneksi tuli luonnollista kautta pihalle, vaikka kerettiin jo pelkäämään pahinta. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Anne 9. toukokuuta:
Nyt selvisi syy Vilpun oireilulle, se tuli äsken ulos pökäleen mukana. Syy ei ollut ruoho, vaan Kong kumilelun palanen, jonka Vilppu söi 29.12.14! Oksennutin koiran silloin lääkkeillä, kun huomasin palan irronneen ja Vilppu oksensikin toisen palan ulos, mutta toinen n puolen pikkurillin pään kokoinen pala jäi sinne. Ajattelin, että niin pieni pala tulee ulos luonnollista tietä. Vaan eipä niin käynytkään, pala on jäänyt köllöttelemään mahalaukun pohjalle ja lähtenyt nyt kuukausien kuluttua kulkeutumaan ohutsuoleen ja siitä edelleen paksusuoleen ja tänään vihdoin pihalle. Pala on turvonnut matkan aikana moninkertaiseksi! Mutta vitsi että mie oon iloinen, että tää päättyi näin ja Vilppu selvisi ilman leikkausta. On miulla vaan reipas karvainen kaveri, joka ei pienistä vingu ♥

Koko sairauskertomus

Itse tiesin tästä Vilpun sairastumisesta lähinnä vain päälipuolen, kun en koiran kanssa samassa osoitteessa enää täyspäiväisesti asu. Tässä kuitenkin kaikki vaiheet kerrottuna äitin kirjoittamana. Kotkan agilitykisat jätetään välistä, mutta ensi viikon sunnuntaina oleviin rallykisoihin päästään kuitenkin osallistumaan.

On meillä vaan sitkeä sissi, joka on näyttänyt sitkeytensä jo aikaisemmin.

Anne:
Vain 5 pv sitten poseerattiin iloisina Vuoksen varrella rallytokokisan jälkeen, silloin ei osattu aavistaakaan mitä lähipäivät tuo tullessaan...

Keskiviikkoaamuna heräsin Vilpun nieleskelyyn, koira oksensi vaahtoa ja oli selvästi pahoinvoiva. Joskus em. oireiluun on auttanut ruoka ja sitä tarjosin nytkin, mutta Vilppu kieltäytyi syömästä. Vettä se välillä latki. Annoin Vilpulle kotoa kaapista löytyneen oksennuksenestolääkkeen ja toivoin koiran sillä tokenevan. Iltapäivällä se voikin jo vähän paremmin ja vetäisi annoksen riisiä+raejuustoa+kanaa - oksentaakseen kaiken kaaressa paria tuntia myöhemmin. Pikkulenkillä se teki normaalit kakat. Koira oli yleisvoinniltaan vielä ok ja ajattelin sillä olevan mahakatarrin. Annoin yötä vasten uuden oksennuksenestolääkkeen, oksentelu kyllä loppui, mutta Vilppu oli selvästi pahoinvoivan ja kivuliaan näköinen. Uni usein paras lääke on, mutta ei tällä kertaa, Vilppu vaihtoi asentoa vähän väliä, nieleskeli ja oli surkea. Välillä se venytteli itseään, välillä makasi tiukassa kippurassa, näki että sillä on huono olla.

Torstaiaamuna Vilppu oli vaisu, käveli hitaasti ja vaisusti heilutti häntäänsä mammalle, etupäässä halusi mennä vain häkin perälle nukkumaan. Se ei suostunut syömään mitään (Vilppu on normaalisti hyvinkin ahne), vettä välillä vähän joi, pihalla olisi syönyt hulluna ruohoa, mutta en antanut. Koska se vielä pissi, en pitänyt sitä kuivuneena. Päivän olin töissä, mutta illalla katselin totaalisen hyytynyttä ja surkean näköistä koiraa, että pakkohan tuolle jotain on tehdä, nyt on asiat tosi hullusti. Vein Vilpun vastaanotolle, lämpö normaali, limakalvot haljut, aristaa lievästi vatsan palpaatiota, ultran kuvassa ei näkynyt mitään järjellistä, mutta laitteen anturi ei ole pieneläinkäyttöön tarkoitettu, vaan lehmille/hevosille. Otin verinäytteet, pikamittarin mukaan valkosolut olivat koholla, ja glukoosi normaali, muuta lehmälääkärin vastaanotolla ei pystynyt tutkimaankaan. Lirutin nestettä nahan alle ja annoin suoliston motiliteettia lisäävää lääkettä ja mietin, mitä teen. Päätin kysäistä kuka Imatran piirissä päivystää ja meillä kävi tuuri, päivystäjänä oli Marjukka, joka lupasi ottaa meidät vastaan. Lpr:ssa ei päivystysaikana saa verinäytteitä analysoitua eikä röntgenkuvia otettua. Itse epäilin pahaa mahakatarria, haimatulehdusta tai mitä tahansa kamalaa sisäelinsairautta.

Olin Imatralla n 21.30. Vilppu asteli vastaanotolle vaisusti, mutta kohteliaasti häntää heiluttaen. Marjukka tsekkasi ensin verinäytteet, sama havainto heidänkin laitteilla - valkosolut koholla, muut veriarvot suht ok, luojan kiitos! Ultrasimme mahaa, ei näkynyt mitään ihmeempää. Marjukka palpoi mahaa sormin ja ykskaks tunsi suolessa sormepään kokoisen mötin. Vilpulla on suolitukos - ei ihme, jos ei ruoka maistu ja olo on kivulias! Otimme vielä röntgenkuvat, vierasesine ei ollut röntgentiivis eli ei näkynyt kuvassa, mutta ohutsuolet olivat kaasuntäyteiset niin kuin tukoksissa ovat. Vilpun yleistila oli ok, joten päätimme, että vien Vilpun leikattavaksi perjantaina Imatralle klo 11.30. Kun tulin kotiin, Vilppu kipaisi ruokakupille ja oli sen näköinen, että haluaisi ruokaa. En sitä kuitenkaan antanut, vaan paraffiiniöljy-Oralade-koktailia latkittavaksi. Sitä ennen Vilppu kävi ruuttaamassa pihalle ripulit, mukana tuli myös heinänkorsia. Pyllyn pesun ja mahan parturoinnin jälkeen kävimme nukkumaan ja yö menikin rauhallisesti.

Tänään perjantaiaamuna heräsin 6.30 ja Vilppu heilutti häntää iloisena. Se kipitti ruokakupille, mutta en arvannut sitä ruokkia, pienen namipalan kokeeksi annoin ja sen se hotkaisi niin innokkaasti, että melkein lähti sormet mukana. Kävimme kävelemässä, Vilppu liikkui reippaasti, nuuhki maata, pissaili ja oli ihan normaalinoloinen, heinää se ei yrittänyt enää syödä. Kokeilin mahaa, möttiä ei tuntunut. Laitoin Marjukalle viestin, että Vilppu on paljon parempi, mutta tulisin kuitenkin käymään, kunhan saan omat aamupotilaani tehtyä.

Hurautimme aamupäivällä uudelleen Imatralle. Vilppu kipitti vastaanotolle remmi suorana, tokihan lääkäriin on jännä mennä, kun harvoin pääsee. Marjukka palpoi mahan, ei möttiä! Tukos on lauennut itsestään eli lähtenyt ohutsuolesta eteen päin ja tulee ulos ajastaan. Ellei sitten tullut jo eilisiltana, aiheuttajana saattoi Marjukan mukaan olla ihan ruohosta muodostunut sykerö. Ei röntgattu Vilppua uudelleen, koska se vaikutti olevan kunnossa. Eikä sitä tarvitse tietenkään leikata, ihanaa! Kiitokset Marjukalle ja jo veitset terottamaan ehtineelle Pekalle. Omien eläinten kanssa sitä on jotenkin aivan tumpelo ja tietty oman vastaanoton rajalliset tutkimusmahdollisuudet haittaavat diagnoosin tekoa, vaikka jotain oireenmukaista hoitoa koiralleni osaan antaakin.

Kotiin päästyämme annoin Vilpulle riisi-raejuusto-kana-aterian, se upposi hyvällä ruokahalulla. Nyt varovasti siirrymme normaaliruokintaan ja seuraamme, mitä tapahtuu, mutta uskoisin, että tämä episodi oli tässä. Huh, itse olen melkoisen väsynyt ja niin näyttää olevan Vilppukin, mutta onhan meillä aikaa levätä. Kaikki päätyi lopulta onnellisesti ja eiköhän tule vielä päiviä, kun voimme yhdessä iloisina poseerata valokuvissa.

Tilannepäivitys

Pala tuli itsellään ulos ja Vilppua ei tarvitsekaan leikata! Onnenkyyneleitä tähän väliin.

You'll stay with me?' Until the very end'

Vilpulla on jo jonkin verran aamuisin ollut nieleskelyä ja oksentelua. Epäiltiin refluksia tai mahdollisesti uusi ruoka ei täytäkään mahaa aamuun asti.

Väärin.

Sain eilen puhelun juuri ennen lähtöä luokkakaverien kanssa ulos. Koira ei syö, on apaattinen, ripulilla... lista jatkuu. Äiti kävi ultraamassa kohtua ja ottamassa verikokeet. Pelättiin munuaisia, haimaa tai märkäkohtua. Vilppu saatiin klinikalle myöhään illalla.

Helpotuksen huokaisu siltä osin, että ei mitään yllämainituista. Sen sijaan mahassa on vierasesine joulukuulta, jota yritettiin jo silloin tuoreeltaan oksetuttaa pois. Nyt se on monen kuukauden jälkeen lähtenyt liikkeelle. Ei tietystikään mitenkään varmaa, mitä siellä on: ruohomöntti, lelunpala?

Vilppu leikataan tänään, joten harrastus- ja kisakentiltä jäädään nyt vähän etuajassa tauolle. Tärkeintä on saada koira kuntoon ja monta yhteistä hetkeä vielä jatkossakin.

Lihashuoltoluennolla

Pitäisi lukea viimeiseen tenttiin, mutta sen sijaan ajattelin kuitenkin kirjoitella tuoreesta muistista tämän iltaisen lihashuoltoluennon. Luennoitsijana tällä kertaa koirahieroja ja agilitykouluttaja Kirsi Kokkonen.

Hirveästi uutta asiaa ei tullut, mutta kertaus on opintojen äiti ja vahvisti niitä ideoita ja ajatuksia, joita pennun kanssa lähden toteuttamaan. Muutama erinomainen ja uusi vinkki tarttui tietysti mukaan, mikä on aina hyvä juttu. Käytäntöäkin oli kiva päästä seuraamaan, kun ainakaan itse en kovin paljoa hyviä hierontavideoita tmv. ole löytänyt.

Vaikka kyseessä onkin rallytokokoira, joka toimii molemmin puolin, on muistettava seuraamisen toispuoleisuus ja sitä kautta aiheutuvat lihasjumit

Nämä ideat on poimittu vähän sieltä täältä luentomatskusta ja ovat, jälleen kerran, hyvin yleisluontoisella tasolla. Suosittelen käymään kuuntelemassa vastaavanlaista luentoa itse, sieltä ne ideat tarttuvat paremmin ja pääsee kysymään.

Luennon alussa käytiin tietysti läpi kaikista tärkein asia: koiran rakenne. Täydellisesti rakentunutta koiraa ei välttämättä saa, mutta käytiin läpi ideaalitilanne ja sen lisäksi muutama havaintoesimerkki sellaisesta rakenteesta, jossa ongelmia syntyy helpommin. Samalla käsiteltiin niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat lihasjumeja.

Kirsi käsitteli myös sen, mitä tehdä jos havaitsee epäpuhtautta liikkeessä tai lihaskireyttä. Täytyy muistaa, että harrastuskoiralla käyttötarkoituksen muuttuminen voi aiheuttaa lihasjumeja aivan samalla tavalla kuin loukkaantumiset, törmäykset ym. Tästäkin Kirsillä oli tarjolla esimerkkiä omasta elämästä.

Hei olisko tää hyvä ylämäki spurttailla?

Lihasten huollosta nostettiin esiin riittävä peruskunto, lihaskuntotreenit, verryttelyt ja venyttelyt ennen ja jälkeen suorituksen (suoritusten välit ja aina, vaikka olisi mielessä nopea treeni), jumpat, venyttelyt kotona, lämpötyyny, ravinto, lepo ja tarvittaessa fyssari, hieroja ja osteopaatti. Ei uusia venytysliikkeitä esim. arvokisojen alla!

Kotikonsteina mainittiin pitkäkestoisen kuntoa kohottavan liikunnan merkitys, eri lihasryhmien aktivointi, spurtit (ylämäkilähdöt), vapaana liikkuminen erilaisissa maastoissa (lämmittely myös tässä tärkeää!), uinti, hidas kävely, jumppa, palauttava liikunta kisojen ja treenien jälkeen ja lepo. Hitaasta kävelystä annettiin hauska vinkki heittää juustoraastetta nurmikolle koiran etsittäväksi. Voi naapurit katsella kesän lopuilla hieman pitkään :D

Kotijumppaa esimerkiksi tasapainotyynyn avulla niin etu- kuin takapäälle: pää ylös, pää alas, pää sivulle, pieni tuuppimisliike ja painonvaihto jalalta toiselle, tyynyllä istuminen ja tassun antaminen yms. Näiden lisäksi annettiin parit temppuvinkit: peruuttaminen, ryömiminen, pyöriminen, tasapainottelu esimerkiksi lumivalleilla ym.

Lämpötyynyn käyttö tuli itselle vähän vieraampana asiana. Tyyny ei saa olla liian lämmin ja sillä käydään läpi lapojen seutu, selkä, lantio ja takareisi noin viiden minuutin ajan pitäen aina yhdessä kohdassa. Tämän aion pitää tuon tasapainotyynyn lisäksi mielessä ;)

Käsiteltiin myös hieman ravintoa ja Kirsi muistuttikin rasvan tärkeydestä proteiinien kanssa. Samalla nostettiin esiin hiilihydraatit, lisäravinteet ja palautusjuomat. Suorituksen ja ruuan välillä tulisi olla 6-8 tuntia ja välipalaksi voi antaa proteiinipitoista välipalaa, esimerkiksi raejuustoa. Tärkeää on myös aloittaa nestetankkaus hyvissä ajoin, jatkaa kisapaikalla ja vielä kisapäivän jälkeen. Suorituskyvyn ylläpidossa on hyvä muistaa proteiinitankkaus, nestetankkaus, palautusjuoma (magnesium, kalium) ja viilennys.

Lopuksi käytiin vielä nopeasti pennun vaaranpaikkoja ja olinkin nämä jo tiedostanut. Luiden kasvulinjojen on hyvä muistaa olevan auki aina vuoden ikäiseksi asti, joten ei korkeita hyppyjä tai liikarasitusta nivelille (kepit). Ylirasittaminen henkisesti on aivan yhtä paha kuin kropan liikarasitus, treenit tehdään leikin varjolla ja ne ovat lyhyitä. Aktivointia saa suoritettua myös muiden keinojen avulla. Agilityä voi treenata ilman ensimmäistäkään estettä.

Imatran rallytoko 3.5.2015

Rallytokokisaura on nyt virallisesti avattu ja eipä ollut turha reissu!

Vilppu oli radalla alusta asti hyvin mukana, muutamia pikkuvirheitä mahtui mukaan ja yksi kymmenen pisteen virhe. Rata päästiin läpi hienosti 83/100 pisteellä ja hyväksytty tuloshan se on! Koirakko sai kehuja muunmuassa hyvästä juoksuosuudesta ;)

Vaikka pisteet eivät ihan palkintopallille riittäneet, niin takaisin tultiin kuitenkin ruusukkeen kanssa. Vilppu oli toistamiseen tässä lajissa tuomarin suosikki! Viime kesänä mölleistä ja tänään virallisista, hieno tömpsykkä! Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin, jospa kesän lopuilla sitä olisi RTK1 Koiranetissä.

Käytiin vielä Vuoksen varrella kuvaamassa palkintoposeeraukset ja voi että ♥ Tuomarikin kommentoi, että hieno rotu.

Rallykuvat
Palkintopossuilukuvat

Toukokuun ensimmäinen

Hyvää vappua!

Ajelin tänään käymään kotikotona, sillä äiti oli tilannut yhden uuden jäsenen meidän kameraperheeseen. Pienen keskustelun jälkeen äiti oli tilannut Canon 100mm f/2.8 L IS USM Macro -objektiivin ja täytyy sanoa, että jo tällä pienellä kokeilukerralla olen ihan myyty :D Pitääkin lainailla aina silloin tällöin, jos saisi vaikka apukättä seuraavalle kerralle.

Ps. miten ihmeessä tämä aika on mennyt taas ihan järjetöntä vauhtia? :D