Heipat vanhalle treeniryhmälle

Maanantaina otin suunnan kohti Vilpun agitreenejä ennen ryhmämuutoksia, sillä vuorossa oli leikkimieliset skabat kahden ryhmän treenaajien kesken. Itse pääsin kellottajaksi, joten tulipa siinä parin tunnin aikana katsottua suoritus poikineen :)

Lappeenrannan Sataman valot tapahtumassa ihmettelemässä :)

Ekana vuorossa oli ratapätkä, joka piti suorittaa kahdesti tähdäten samaan aikaan. Ideana olisi lisäksi, että kaksi koiraa suorittaisi radat samanaikaisesti, mutta käytiin tällä kertaa yksitellen. Vilppu teki kaksi tasaisen varmaa suoritusta virheittä ja itseasiassa ihan suhteellisen nopeasti. Ero oli muutaman kymmenyksen luokkaa. Sijoitus toiseksi.

Seuraavaksi juostiin putkirallittelu. Vilppuhan ei ole erityisen irtoavaa sorttia, joten äitin jalat laitettiin koetukselle :D Vilppu teki taas tasaisen varman suorituksen, jos en ihan väärin muista niin taisi olla kolmas putkirallittelussa.

Viimeiseksi otettiin sitten gambler sellaisilla säännöillä, että saman esteen sai mennä vaan kaksi kertaa. Radalla oli neljä putkea eli 8 suorituskertaa, kontaktiesteet lukuunottamatta keinua, kepit sekä hyppyjä. Vilppu sijoittui tässä jaetulle toiselle sijalle. Irtosi muuten vahingossa putkeen ;)

Tasaisen varma suorittaja siis ja itseasiassa saikin näistä suorituksistaan palkinnon ollessa jokaisessa kolmessa tehtävässä kolmen parhaan joukossa. Joku voi väittää, että kellottaja on puolueellinen, mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että ei ollut. On tiedossa, että tasaisen varma suorittaja tuo on. Ei nopeimmasta päästä, mutta virheetöntä tehdään!

Vilpun pienestä jalkavaivasta on kulunut jo aika hyvin aikaa, mutta ollaan tässä parin päivän aikana ihmetelty koko kinttua. Vilppu on tällä hetkellä hieman pörhökarvassa, jos ei oteta lukuun tätä iskun saanutta jalkaa. Siinä on karvaa, mutta karva on lyhyttä ja samanlaista juuri alas otetun turkin kanssa, jos joku terrieritrimmistä tietää. Jännä ilmiö!

Kuvista on itseasiassa hieman nähtävissäkin, mikä ero noissa jaloissa on. Ylemmässä kuvassa itsestään trimmaantunut.

Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light

Ikävä Irwiä kohtaan on edelleen, mutta pari vuotta sitten luulin tämän olevan paljon vaikeampaa. 1.8. vietin mökkeilemässä saman kelpieporukan kanssa ja oikeastaan itku meinasi tulla ainoastaan silloin, kun oltiin yömyöhällä Saimaassa pulikoimassa ja yllä oli kirkas tähtitaivas. Niin kaunista, hiljaista ja surullista.

Irwi tuli viime viikolla takaisin kotiin. Meidän koiralauma on koossa, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin meillä on vain yksi walesinterrieri.

Onneksi on, muuten tämä olisi vielä vaikeampaa.

'Cause in a sky, cause in a sky full of stars I think I saw you

Vicway Inspiration "Irwi" -- 09.02.2002-01.08.2014

And the sun will set for you
The sun will set for you
And the shadow of the day
Will embrace the world in grey
And the sun will set for you

Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, haettiin Irwi siis tähän meille viettämään muutama päivä meidän kanssa. Ensimmäisenä päivänä käytiin myllyllä valokuvaamassa, toisena päivänä keskityttiin sitten mökkivisiittiin. Tiistaina ennen viimeisiä hyvästejä palautettiin mieleen muutama takaakierto hyppysiivekkeillä, Irwi innoissaan muisteli näitä juttuja :) Kävipä Irwi myös karviaispensaalla sekä muistelemassa saunanlauteita. Irwin albumi.

Hirveän kuuma viikko ollut, joten aika neljän seinän sisällä pysyttiin. Kyllähän tuosta koirasta oli havaittavissa jo ihan selviä vanhuuden merkkejä. Irwi oli apuna veneen pesussa, ja kyllä huomasi jo, ettei tasapainoaisti toimi enää ihan samalla tavalla, mitä nuorella koiralla. Pohdittiin mahdollisuutta, että Irwin näkö on heikentynyt myös, mutta tiedä sitä.

Ennen mökille lähtöä Irwi tassutteli talon sivustalla edessäni. Totesin koiran nimen, ja Irwi kääntyi. Pyysin koiraa istumaan ja makaamaan ilman käsimerkkejä. Hetken oli tunne, että Irwi osaa lukea ajatuksia. Tiistai-iltapäivällä vislasin koiraa kauempaa, ja Irwi kääntyi.

Maanantai-ilta oli kaikista hirvein. Makasin Irwin vieressä kertomassa, mitä kaikkea ollaan yhdessä tehty. Ollaan oltu Pärnun koiranäyttelyssä yhdessä kehässä, ollaan harrastettu agilityä vuodesta 2008. Ollaan tehty ja nähty paljon. Sanoin Irwille, että parempaa opasta agilityn pariin ei olisi voinut olla, vaikka harrastaminen ei aina ollut ihan ruusuilla tanssimista. Minä nautin radoista Irwin kanssa, ja niin nautti Irwikin.

Minun ja Irwin yhteiseen agilitytaipaleeseen mahtuu myös niitä onnistumisen hetkiä, junioreiden SM open hopea- ja pronssimitalit saatiin kaulaan. Muutamia kertoja myös onnistuttiin virallisten puolella, ja oli lähellä, että olisin itse saanut Irwille viimeisen agilityvalioarvoon oikeuttavan nollavoiton. Niin lähellä.

Ehkä joskus osaan pukea muitakin ajatuksia sanoiksi, nyt en siihen pysty. Vanhoista blogipäivityksistä löytyy varmasti niitä tärkeimpiä hetkiä enemmänkin, mutta ajatus ei kanna niin pitkälle. Kuten aikaisemminkin olen todennut, toista Irwiä ei tule.

Yksi elämäni koirista. Kiitos rakas. Hyvää matkaa!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥