tiistai 25. helmikuuta 2014

Nollakoirana mölleissä

Olen nähnyt vuosien varrella useammankin koiran vanhenemisen, mutta kummankaan edesmenneen koiramme kohdalla vanhemisen havaitseminen ei ole vaikuttanut näin paljon. Toista se on Irwin kohdalla.

Irwi ei ole asunut nyt muutamaan vuoteen samassa taloudessa, tosin ennen tätäkin koira matkasi työmatkoja pääkaupunkiseudulle, joten niinä kertoina kun vierailen koiran luona huomaan siinä myös selviä vanhuudesta kieliviä merkkejä. Selvimmät merkit näinä parina vuotena on ollut kuulon heikkeneminen, jonka huomasin itseasiassa varmaan ennemmin kuin koiran kanssa asuvat. Kuulo heikkeni niin salakavalasti, että vasta vähän aikaa sitten minulle myönnettiin suoraan, että Irwi ei enää kuule muuta kuin vihellyksen.

Asiasta toiseen, lauantaina oli epäviralliset agilitykisat, joissa Irwikin sitten juoksi mölliminiradan nollakoirana. Pari lämmittelyestettä sai minulta kyyneleet kihoamaan silmiin. Ei menossa ollut mitään vikaa, herrakoira on varsin pirteä, liikkuu edelleen hyvin ja tuntui ilahtuvan aivan älyttömästi radalle pääsystä. En osaa sanoa, mikä tarkalleen ottaen itketti - ehkä ajatus siitä, että en itse pääse koiran kanssa enää rataa samalla tavalla juoksemaan, tiedä sitä.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen en ole kuullut mitään uutta oireiden saralla, en tiedä onko vähentynyt vai pysynyt samassa. Irwi on kuitenkin niin älyttömän pirteä, että tuntuu hullulta ajatella iän olevan jo 12 vuoden puolella. Mistään kärttyisestä vanhasta ärrieristä ei todellakaan ole kyse, ja toivottavasti ei tulekaan olemaan.

Varmasti oltaisiin oltu kultapelissä tämän pelaajan voimin ;)

torstai 20. helmikuuta 2014

Opiskelijaelämä ja koiratouhut

Aloin etsimään netin syövereistä kokemuksia koiranpidosta opiskelija-aikana, ja Petsien keskustelufoorumilta löytyikin lupaavan näköistä keskustelua aktiivisten koirien omistamisesta opiskeluiden ohessa. En nyt sano, että epäröisin koiran ottamista opiskelujen oheen, mutta väkisin tulee mieleen kaikki mitä mahdollisesti menettää - vai menettääkö? Tiedän ihmisiä, jotka opiskelevat hyvällä menestyksellä yliopistossa haastavien alojen parissa samaan aikaan, kun jaloissa pyörii yksi tai useampi aktiivinen paimenkoira. Tietysti eroa on siinä, että yksikään näistä koirista ei ole pentu ja että muutamilla on apuna myös toinen käsipari.



Minulla olisi suunnitelmissa lähteä vaihtoon vuodeksi, joten koiran ottoa pitäisi joko lykätä sen jälkeiseen aikaan tai vaihtoehtoisesti etsiä joku luotettava, osaava ja ennen kaikkea tuttu ihminen, jolla olisi halua ja intoa pitää nuorta koiraa vuoden ajan. Jos koira tulee ennen vaihtoon lähtöä, venytän lähtöä niin pitkään, että koira on kerennyt täyttämään vähintään kaksi vuotta, jotta olen päässyt mahdollisimman paljon kouluttamaan sitä omalla tavallani.

Onhan siinä muitakin "ongelmia", mitä opiskelija koiranomistajana joutuu kohtaamaan, kuten tiukat deadlinet ja lähestyvät tentit, jotka pitäisi saada sumplittua koiran aktivoimisen oheen. Toivoisin koiraa, joka selviää vähemmälläkin aktivoinnilla muutaman päivän, jos aika ei yksinkertaisesti riitä, mutta jolta löytyy intoa tekemiseen kun sen aika on. Hankalaa, eikö? Voihan sitä karsia yhteisistä opiskelija-illanvietoista, mikä ei kyllä minulle suurin menetys ole, mutta aika voi olla kortilla siitä huolimatta. Mikään "joka-viikonloppu-yökerhossa" -tyyppinen elämä ei houkuta.

Sitten tulee seuraava ongelma, raha. On omien kulujen lisäksi yhtäkkiä joku, joka omalta osaltaan pystyy niihin osallistumaan vain olemalla terve. Ruokakulut, vakuutuskulut, kisalisenssit, treenipaikka ja treeniaika, järjestöjen jäsenyydet, matkakulut kisapaikoille unohtamatta tietenkään sitä paukkua, mikä onneksi jää kertamaksuun: koiran hinta. Lottovoitto, olisiko liikaa pyydetty? Saisi huoletta pidettyä oman talouden pystyssä sekä koiran tyytyväisenä. Minulle on kuitenkin tärkeää, että koira saa laadukasta ruokaa ja tilillä on yllättävien kulujen varalle sopiva summa rahaa. Sopivan, lemmikkiystävällisen vuokrakämpän löytäminenkin voi olla hieman hankalaa. 25 neliöinen pieni huone ei kyllä kovin hyvin palvele.

Eikä sovi unohtaa sitä, että mitä jos asiat eivät menekään putkeen? Sattuisikin käymään niin, että pentu onkin eroahdistuskoira tai terveydellisiä ongelmia tipahtelee kuin sieniä sateella. Paljastuukin jotakin, mitä kukaan ei osannut odottaa. Turha verhoutua pumpulin pehmeisiin unelmiin, että kaikki menee hyvin, kun ei välttämättä mene.

Tätä asiaa olen miettinyt monina yön pimeinä tunteina, että lykkäisinkö koiran ottoa sitten kuitenkin. En vielä tiedä, minkälaista opiskelija-elämää tulee olemaan ja minkä verran varoja sitä loppuen lopuksi jääkään. Se, toivottavasti, selviää syksyllä. Monta hyvää syytä olla ottamatta ja monta hyvää syytä ottaa. Ilman omaa treenikaveria palo ottaa koira on ihan älytön, vaikka samalla tiedostaa, että elämä olisi helpompaa myös ilman koiraa. Painotan teille lukijoille, että jos päädyn ottamaan koiran opiskelujen oheen, teen kaikkeni koiran hyvinvoinnin puolesta ja karsin omista menoistani ja sitoudun koiran pitoon. Tukiverkkoa löytyy lähipiiristä.

Tavoitteena on lähteä opiskelemaan sen verran hyväpalkkaista alaa, että opintolainan ottaminen ei tuottaisi vaikeuksia. Täytyy vielä muistaa, että akateeminen vapaus tarjoaa myös aikaa koiran kanssa temuamiseen. Ei tämä ole mahdoton yhtälö, mutta astetta haastavampi, kuin ilman koiraa. Koirat ovat kuitenkin minulle sen verta  tärkeitä, että olenko loppuen lopuksi sen "onnellisempi" jos ottaisin koiran vasta opiskelujen päätyttyä. Siinä vaiheessa kuitenkin tulee vastaan mahdollinen perheen perustaminen, jos joku näinä vuosina löytyy. Pohdintaa ja pohdintaa.

Huh! Täytyy vähän useammin avata näitä pohdintoja, mitä välillä käyn läpi. Kommentteja otetaan vastaan alle, onko muita samassa tilanteessa olevia tai onko lukijoissa sellaisia, joilla on yliopistoon/ammattikorkeaan siirtyminen edessä niin että koira on jo taloudessa? :)

tiistai 18. helmikuuta 2014

I owned every second this world could give

Mulla alkoi eilen lukuloma, ja lukemisen välttelemiseksi olen vähän miettinyt tulevaa kesää läpi. Kesätyöpaikan etsiminen on tällä hetkellä yksi niistä listan korkeimmassa kärjessä keikkuvista, mutta siinä ohella olisi jotain hyvin jännää tarjolla varsinkin Etelä-Karjalan suunnilla. Paljastan teille tämän vähän ajan kuluttua.

Lukulomalle mulle on asetettu jo leikkimielinen tavoite tähän oheen: "kouluta Vilpusta tokokoira". :D Olen koko kevään kiinni ensin lukiokirjoissa ja sen jälkeen heti pääsykoekirjoissa, joten tämähän olisi juuri oiva väliaikahupi juuri silloin, kun ei vaan mitenkään kiinnosta ;) Agilityhallitauotkin varmaan passaisi enemmän kun hyvin. Mitähän tästä vielä tulee? :D

Niin, lukio tosiaan vetelee viimeisiään. Onpa silläkin taipaleella ollut neljän koiran tassut jättämässä jälkiä  viereen, alla ykkösluokan ensimmäisenä päivänä otettu valokuva, jossa silloiset karvakorvat Juulia, Irwi ja Merri.