perjantai 31. tammikuuta 2014

Yhdeksää vaille kaksitoista, vanhuus ei tule yksin


Irwin kanssa matkattiin tänään eläinlääkärille munuaisvikaepäilyn johdosta ottamaan verinäytteet. Arvot suht normaalit, hieman koholla maksa-arvot, mutta ei mitään hälyyttävää. Seuraillaan ja toivotaan parasta.

Ainut huomattava muutos on ollut kuulon heikentyminen. Irwi kuulee vihellyksen, muttei osaa paikantaa ääntä. Varsin pirteä herra kaikin puolin eikä kärttyisyydestä tietoakaan. Vanhuus ei tule yksin, Irwi täyttää 12 9 päivän päästä.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

I know how it goes from wrong and right

Useampaan kertaan olen höyrynnyt ties minkälaisesta rodusta, oli kettuterrieristä amerikanakitaan ja siitä aina weimarinseisojaan. Pieni ikuisuus sitten tutustuin paikalliseen valkoinenpaimenkoirakasvattajaan, ja siitä lähtien kompassi osoitti sitten paimeniin.

Valkoinenpaimenkoira on edelleen rotu, jonka haluaisin joskus itselleni. Niin upeita hetkiä on ollut niin näyttelykehien laidalla kuin muutama vuosi sitten kesällä laumankaitsijana. Harmi vaan, että ensisijaisesti haluaisin harrastaa agilityä. Pitänee siis ottaa valpai sitten, kun on jo yksi agilitykisakumppani olemassa ja suunnata valkoisen kanssa sitten tokokentille.


Walesinterrierikään ei kyllä mihinkään jää, näihin on kasvettu kiinni niin tiukasti. En tiedä, minkälainen tulevaisuus tällä rodulla on, mutta joskus vielä haluaisin oman terrierin. Ajankohdasta ei mitään hajua onko se viiden vai viidentoista vuoden kuluttua, mutta tässä välissä kokeillaan kuitenkin miten yhteiselo paimenen kanssa sujuisi.


Palataan sitten siihen rotuun, minkä olisin viime vuoden alussa ottanut itselleni. Olisin ottanut bordercollien, ja käytännössä minulla oli pentu ikään kuin varattuna joskus lähitulevaisuuteen. Mieli kuitenkin alkoi muuttua, kun bortsukehän laidalla tuli istuskeltua tiiviiseen tahtiin ja tutustuin erääseen bcomistajaan. Bordercollie on edelleen yksi rotu, jota silloin tällön seurailen mielenkiintoisten yhdistelmien toivossa, mutta pinnat putosi aika paljon enkä usko sellaista ottavani.

Samalla viivalla bortsun kanssa, mutta kuitenkin vähän niin ja näin, oli se rotu mikä valkoistenpaimenien ohella tutustutti paimenten maailmaan. Rotu, joka tutustutti minut myös junior handleriin. Rotu, minkä edustajia löytyy tuttavapiiristä useampiakin tassuja. Ei ole vaikea arvata, eihän? ;)

Mieli on vaihtunut moneen kertaan, mutta eiköhän tässä ole se finaalikolmikko. Kolmikon roduista löytyy niin paljon hyviä kokemuksia ja rodun piireistä niin paljon loistavia ihmisiä, että vaikka käytännön kokemusta ei kahden kohdalla varsinaisesti arjessa ja pentuajoilta ole uskon silti tehneeni oikean valinnan. Pentua odotellessa, olisi kiva päästä takaisin treenikentille.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

"Ei mekään toimettomiksi jääty, blogin kirjoittaja kylläkin!" - Vilppu & Irwi

Meidän vuosi 2013
Irwi juoksi yhteensä kolme virallista rataa, joista kaikista tulos. Näistä yksi oli joukkuerata. Irwi eläköityi agilityradoilta.
Vilppu juoksi yhteensä yhdeksän virallista rataa, joista viidestä tulos. Vilppu jatkaa edelleen harrastamista treeniryhmässä.

Vilppu testattiin myös konekarhulla.
Vilppu kävi myös lenkkeilemässä australiankelpie Donin kanssa pariin otteeseen.

Irwi teloi kyntensä syksymmällä, mutta paranteli tassunsa kuntoon hyvällä menestyksellä.
Vilppu ei sairastellut, ainoa huomioitava asia oli 4 kuukauden juoksuväli...

Irwi täytti 11 vuotta.
Vilppu täytti 6 vuotta.
Allekirjoittanut täytti 18 vuotta!

Allekirjoittanut kokeili agilitya bordercollien kanssa maaliskuussa.
Allekirjoittanut kirjoitteli myös tutulle kasvattajalle sähköpostia kysellen mahdollista pentua.
Allekirjoittanut valokuvasi muutamia tapahtumia, mutta keskittyi pääosin kelpievalokuvaajan toimeen.