keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Annoit mulle hetket kauneimmat elämässäin, siksi tahdon nähdä vielä sut vierelläin


Meidän vuosi 2014
Vilppu juoksi yhteensä 16 virallista starttia ja tulosprosentti oli hylkyprosenttia suurempi.
Vilppu pääsi SM-joukkueeseen nollaprosentin sekä karsintaepisten perusteella, mutta valitettavasti tuloksena hyl.
Vilppu kävi möllirallytokoilemassa muutamaan kertaan varsin pätevin suorituksin.
Vilppu täytti 7 vuotta.

Irwi kävi muistelemassa agilityä kesän kisoissa lämmittelyesteillä.
Irwi täytti 12 vuotta.
Irwillä diagnosoitiin suussa pahanlaatuinen kasvain kesän alussa.
Elokuussa Irwi päästettiin taivaan tähtitarhaan.

Allekirjoittanut päivitti kamerarunkonsa.
Allekirjoittanut tapasi (toivottavasti) tulevan pentunsa emän.
Allekirjoittanut yhteislenkkeili ja mökkeili erinomaisessa seurassa, kiitos näistä!
Allekirjoittanut ajoi muutaman kisareissun, näistä Tuomarinkylän erikoisnäyttely kaikista pisin.
Allekirjoittanut poisti alkuperäisen vuosikertomuksen vahingossa... Hups.

Iso kiitos niin blogin lukijoille kuin tarinoissa mukana olleille. Tämä vuosi on kiitänyt hirveää vauhtia ohitse jälleen kerran ja pitänyt sisällään niin iloja kuin suruja. Hyvät hetket päällimmäisenä mielessä jatketaan vuoteen 2015.

Vuoden 2015 mukana tulee toivottavasti uusia tuulia, ehkäpä jopa pennuntuoksuisia tuulia. Tästä on ollut ärsyttäviä, epämääräisiä vihjailuja melkein koko vuosi, tiedetään :D Näitä "ehkä-pentu-uutisia" odotellessa Walesialainen/Walesialaiset tulee vielä enemmän muuttumaan kuvablogimaiseen suuntaan pienillä treeni- ja tulospäivityksillä. Toivottavasti edes osa lukijoista kestää mukana ja seuraa vielä uuteen osoitteeseenkin.

VUOSI 2014 KUVAGALLERIASSA




perjantai 26. joulukuuta 2014

Kuinka avataan paketti?

maanantai 22. joulukuuta 2014

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Vuoden vikat

Agilitykisakausi päätettiin Lappeenrannan kisoihin. Itseasiassa virallisia kisoja ei ole sitten Tampereen SM-kisojen jälkeen käytykään ollenkaan, joten taisi ohjaajaa jännittää kahta kauheammin ;)

Räyhäystaso oli ensimmäisellä radalla vähän tapissansa, tältä radalta virheitä ja yliaikaa. Sijoitus kuudes. Tältä radalta ei muuten tullut yhtäkään nollatulosta medeistä, vaikka rata näin agiradalla ikuisuuksiin käymättömän silmiin näyttikin helpohkolta. Haluan kisaamaan!

Toisella radalla räyhäystaso alkoikin jo laskea. Parit ohjaajan aiheuttamat tilanteet ja lopulta Vilppu päättikin ottaa puomin heti uudelleen, näin ollen HYL. Makea keppikulma nähtiin tälläkin radalla.

Viimeinen rata oli hyppyrata, jossa vapaavalintaiset kepit ja putki. Kepeille jäätiin pyörimään, joten sieltä vitonen ja yliaikaa taasen. Tarkka tyttö kuitenkin kipitteli jälleen kuudenneksi.

Semmoista!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Treenikuulumisia!

Vilpun treenit uudella hallilla on alkaneet ihan hyvin ja ainakin haastetta on tullut niin ohjaajalle kuin koiralle lisää :) Olen ollut kahtena ensimmäisenä kertana mukana ja täytyy sanoa, että teknisesti Vilppu on kyllä älyttömän taitava. Vähän kiroilua, kun jalat ei halua kulkea yhtä lujaa, mitä Vilppu toivoisi.

Rauhallinen treeniympäristö on kyllä tehnyt Vilpulle ihan hyvää, vaikka selvästi vielä ei ihan täysin turvalliseksi oloa koetakaan. Onneksi kuitenkin pakka on kestänyt koossa niin koiralla kuin ohjaajallakin ja treeneistä on lähdetty positiivisin mielin pois. Viime viikolla itseasiassa muut koirat aloittivat hallin toisessa päässä haukkukonsertin, mutta jämäkkä ohjaus teki tehtävänsä eikä koira häiriintynyt tästä. Supertyttö.

Tuo punanen nenä on muuten hieman tummunut. Ei siitä mustaa koskaan enää varmaan saa, mutta vähän edes sinnepäin.


torstai 13. marraskuuta 2014

Kyllä koira aina koulutyön voittaa

Tältä päivältä oli peruttu enkun luennot, joten totesinpa sitten toisenkin kolmen tunnin luennon "turhaksi" (Excelin alkeita, ne on vielä hallussa!) ja tämä päivä oli sitten vapaapäivä. Ja mikäs virkistäisikään paremmin monen kuukauden kouluputken jälkeen kuin päivähoitoon tullut koira!

Vähän rapanen ja asiaan kuuluva päivähoitokassi :D

Donin kävin noutamassa vähän ennen kahdeksaa alaovelta päivähoitoon. Tarkoitus oli jatkaa vielä unia, höpöhöpö. Kaikista eniten jännitin postimieheen reagointia, tulee vähän jälkeen yhdeksän. Onneksi rapun äänet kuuluu suht hyvin, joten ei päässyt minua yllättämään ;) Donilta matalaa murinaa epäilyttävälle postipatelle, lopetti samantien kiellosta :) Fiksu eläin, pelkäsin nimittäin jotain haukkukonserttia...

No, kun ei siitä nukkumisesta mitään sitten tullut, niin lähdettiin jo kymmenen maita ulos pihalle. Vähän se satoi lunta ennen lenkkiä ja vähän lenkilläkin, mutta ei siitä maahan oikein mitään jäänyt. Käytiin tutkailemassa linjan vieressä meneviä metsäpolkuja ja sieltä löytyikin tosi kivoja polkuja. Olisi varmasti löytynyt enemmänkin, jos olisin malttanut pysyä siinä päässä linjoja :D Lähdin seikkailemaan yliopistolle päin, ja no... Siihen asti oltiin ihan kuivia! Päätettiin vaihtaa asfaltille ja painella takaisin kämpille :)

Pienen leikkihetken jälkeen Doni rauhoittui makaamaan. Donin piti olla täällä neljään, mutta Veera pääsikin jo kahden kolmen välillä :)

Jospa nyt jaksaisi keskittyä koulussakin, kun on vähän saanut rentouduttua. Taitaa olla niin, että kohta tarvitaan viikottaista päivähoitokoiraa, oli sitten kuka tahansa. Tai sitä pentua ;)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Mitä olen kokenut koirien parissa...

- olen todistanut useamman pentueen syntymän, ja ollut itsekin vahtimassa erään nartun synnytystä - tuloksena 8 tervettä pentua
- olen tutustunut älyttömän moneen ihmiseen, joita ilman en olisi tutustunut tarkemmin tiettyihin rotuihin, tack!
- olen rakastunut koirien kautta valokuvaamiseen ja koiravalokuvauksesta en luovu ;)
- olen oppinut paljon!

- olen Lappeenrannan agilityn juniorimestari joltakin määrittelemättömältä vuodelta :D
- olen saavuttanut junioreiden open sm hopea- ja pronssimitalit
- olen ollut lähellä saada Irwille viimeisen agilityvalion arvoon oikeuttavan tuloksen, edelleen harmittaa ylimääräiset kaarrokset!
- olen kisannut virallisissa kisoissa koiralla, jonka kanssa en ollut tehnyt ennen tätä yhtään rataa
- olen ollut seuraamassa agilityn maailmanmestaruuskisoja niin Suomessa, Ranskassa kuin Italiassakin

- olen esittänyt koiria roturyhmistä 1, 2, 3, 4, 5, 7, 8 ja 9
- olen pyörähtänyt messarin isossa kehässä Vicwayn kasvattajaryhmän apuna
- olen ollut näyttelymatkoilla niin Ruotsissa, Venäjällä, Virossa kuin Tanskassakin - ja näistä kaksi reissua on suuntautunut maailmanvoittajaan
- olen ollut junior handlerissa palkinnoilla saman omistajan kahdella eri koiralla, australiankelpiellä ja schipperkellä (superkiitos Leena!)
- olen ollut kahdessa mätsärissä junnutuomarina

- ottamiani kuvia on julkaistu niin internetjulkaisuissa kuin lehdissä
- ensimmäinen kansikuva oli Bortsu ja Kelpie Uutisten numerossa 3/2014
- viisi ottamaani kuvaa on julkaistu Hannes Lohen koirien geenitutkimuksen nettisivuilla

Varmasti olisi vielä paljon lisääkin, mutta nämä asiat tulevat heti mieleen kun alan miettimään. Paljon on vielä kokematta sen oman pennun myötä, mutta eiköhän tämäkin asia tässä korjaudu ;)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Gimme five


Onnea on syli täynnä hepuloivaa kelpiepentua, joka söisi mielellään nenän, hiukset ja kaulahuivin samalla. Pentukuume nousee tämmöisten suloisuuksien takia kyllä ihan kiitettävästi. Ihana pentu! ♥

Tänään nousi myös agilitykuume Kiitorekun uuden hallin avajaiskisojen myötä. Kävin talkooväkenä paikalla ja ihan harmittaa, ettei harrastuskaveria tällä hetkellä ole. Superhyvä pohja eikä siitä 10 asteen lämpötilasta talvellakaan mitään haittaa olisi ;)


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

We made a promise to never get old

Sitä mennään kohta ja kovaa, Vilpulla vaihtuu nimittäin treenipaikka!



Uusi, kohta vanhaksi jäävä, ryhmä ei ollut ihan se ongelmaton muutos kuluneena syksynä. Aikamoista takapakkia otettiin muutama viikko sitten, kun Vilpun kimppuun hyökkäsi lenkillä irtokoira. Mitään sen pahempaa ei kuitenkaan käynyt, mutta koiran luotto siihen, ettei kukaan tule luokse otti kyllä pienen kolauksen. Tämä on heijastunut myös treeneihin, tosin vaikutusta on varmasti myös enteilevillä juoksuilla.


Mitäpä muuta oikeastaan. Allekirjoittanut sai ensimmäisen kansikuvansa perjantaina Border & Kelpie Uutisiin! Kuva on yksi suosikeistani, joten paremmin ei olisi voinut sattua. Lisäksi on tiedossa muitakin kuvajulkaisuja tälle syksylle, ulos on tullut jo Lappeenrannan Agilityurheilijoiden ja Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen lehdet. Muutamia odotellaan vielä :)

Omaan kämppään muutto meni pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta aivan loistavasti. Tulee kyllä päivittäin mietittyä, että koira toisi kyllä aivan loistavaa seuraa ja rytmitystä arkeen. Nyt, kun tulevan periodin lukujärjestys on ulkona, niin olisi sinne ihan helposti saanut pennun tälle syksylle ujutettua, mutta alkuperäiseen suunnitelmaan on sen verta asennoiduttu. Pentukuume on niin älytön. Kuka lahjoittaisi kärsivällisyyttä? ;)

lauantai 20. syyskuuta 2014

Just a little nuts


On kyllä ollut supernättejä syksyisiä päiviä tänä vuonna. Vihaan sitä sadetta, tuulta ja kylmyyttä, joten aurinko ja suht lämpimät ilmat on olleet mulle ihan passeleita. Varmaan ensi viikolla on sitten kauheat syysmyrskyt, kun kirjoitan tämmöiset tänne, toivotaan ettei!

Meidän pihalla on ihana pikkuvaahtera ja olenkin parin vuoden ajan yrittänyt saada Vilpusta syksykuvia. Tänä vuonna tuli tällaiset... Käskyhän tosiaan toisessa ja kolmannessa kuvassa oli kieri... Kuvaaja ei kohdannut suurta vahingoittumista kuvasarjan ulkopuolella ;) No ei, kuva ei kerro ihan koko totuutta, kuvan ulkopuolella lensi nimittäin lehti.

Viimeisessä kuvassa on käsky kuole, mutta ei siinä nyt kyllä suljettuja silmiä ole ennen vaadittu :D Vilppu vissiin nautti itsekin tuosta syksyisestä auringosta ja kuvasaldona tällä kertaa tämmöistä :)

tiistai 16. syyskuuta 2014

Itsepalkkautuva

Vilppu, muiden walesiemme joukossa, on ollut superhelppo palkattava. Palkaksi riittää niin kehu, nami kuin lelukin, kaikki kelpaa.

Vilppu äitini kanssa rallymölleissä.

Höntsätokoilusta on tullut mun ja Vilpun yhteistä huvia aina silloin tällöin. Tehdään yleensä lyhyitä seuruupätkiä, kaukokäskyjä ja liikkeestä maahanmenoja. Joskus sotketaan mukaan hieman rallytokoakin, mutta pääasiassa näin. Ja ai että se tekee hienosti koiraksi, jolla ei ole treenattu tokoa tavoitteellisesti ja vaadittu kiinteää katsekontaktia tai tiivistä seuraamispaikkaa (perusasento on kyllä välillä turhankin tiivis :D).

Tänään oli taas yksi niistä päivistä, kun auringon innoittamana mentiin yhdessä takapihalle. Mulla palkkana vain pari namia ja tehtiin ihan yksinkertaisia tokojuttuja. Palkkojen loppuessa otettiin kahdeksikkoa marjapuskien ja keskellä pihaa olevan kiven välillä. Koska nameja ei ollut, niin Vilppupa kipaisi omenapuulle, etsi puusta tippuneen omenan ja toi sen näytille. Otin ompun Vilpulta, kun se ei sitä alkanut heti syömään ja otettiin varsin lennokas seuruupätkä (omenaomenaomenaomena!!!!!) ja vapautus omenalle ;) On se helppoa, kun koira etsii itse palkkansa.

Mun muuttoon on aikaa kaksi viikkoa ja kaksi päivää! Iiks, mitä sitten touhuan kun iskee tokovimma? Pentukuumetta lykkää, tänäkin aamuna sain Facebookissa ensimmäiseksi ihanan pentukuvan.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Tuomarin suosikki


Koska viralliset rally-tokokisat on sen verran kaukana, ettei niihin ole vielä tullut lähdettyä, hyödynnettiin Lappeenrannan palveluskoirayhdistyksen tarjoamat möllikisat. Ratoja oli tarjolla kaksi, mölleille ja aloluokalle.

Mölliradalla Vilppu oli ihan muissa maailmoissa alkuradan. Tämä rata on videolla, mutta hihnan toisessa päässä todettiin, että sitä ei edes haluta nähdä :D Vilppu kuitenkin heräsi (taas!) pujottelun jälkeen, että niin tehdäänkin töitä. Hieno tömpsykkä, mutta 86 pistettä mölliradalta.

Aloluokassa sitten Vilppu oli superpätevä! Meno oli alusta asti ihan toisenlaista, kontakti parempi ja muutenkin pätevä eläin. Tietysti otin neuvosta vaarin, että ota pelkästään kuvia... :D Yksi kyltti piti nuuhkaista eli pisteet olivat 99 ja sijoitus 7. Hirveästi tuli 100 pisteen suorituksia ja nopeiten radasta suoriutui hienosti Doni. Hyvä hyvä! :) Vilpun ja Donin ajoissa oli 10 sekunnin ero, joten kovaa tasoa. Lappeenrannasta kuuluu vielä tällä rallyporukalla!

Kunniamainintaa näistäkin skaboista, Vilppu oli tuomarin suosikki ja sai aivan ihanan hempeän narulelun. Eipä taida kauhean pitkää vaaleat värit pysyä vaaleina ;)



lauantai 30. elokuuta 2014

Heipat vanhalle treeniryhmälle

Maanantaina otin suunnan kohti Vilpun agitreenejä ennen ryhmämuutoksia, sillä vuorossa oli leikkimieliset skabat kahden ryhmän treenaajien kesken. Itse pääsin kellottajaksi, joten tulipa siinä parin tunnin aikana katsottua suoritus poikineen :)

Lappeenrannan Sataman valot tapahtumassa ihmettelemässä :)
Ekana vuorossa oli ratapätkä, joka piti suorittaa kahdesti tähdäten samaan aikaan. Ideana olisi lisäksi, että kaksi koiraa suorittaisi radat samanaikaisesti, mutta käytiin tällä kertaa yksitellen. Vilppu teki kaksi tasaisen varmaa suoritusta virheittä ja itseasiassa ihan suhteellisen nopeasti. Ero oli muutaman kymmenyksen luokkaa. Sijoitus toiseksi.

Seuraavaksi juostiin putkirallittelu. Vilppuhan ei ole erityisen irtoavaa sorttia, joten äitin jalat laitettiin koetukselle :D Vilppu teki taas tasaisen varman suorituksen, jos en ihan väärin muista niin taisi olla kolmas putkirallittelussa.

Viimeiseksi otettiin sitten gambler sellaisilla säännöillä, että saman esteen sai mennä vaan kaksi kertaa. Radalla oli neljä putkea eli 8 suorituskertaa, kontaktiesteet lukuunottamatta keinua, kepit sekä hyppyjä. Vilppu sijoittui tässä jaetulle toiselle sijalle. Irtosi muuten vahingossa putkeen ;)

Tasaisen varma suorittaja siis ja itseasiassa saikin näistä suorituksistaan palkinnon ollessa jokaisessa kolmessa tehtävässä kolmen parhaan joukossa. Joku voi väittää, että kellottaja on puolueellinen, mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että ei ollut. On tiedossa, että tasaisen varma suorittaja tuo on. Ei nopeimmasta päästä, mutta virheetöntä tehdään!


Vilpun pienestä jalkavaivasta on kulunut jo aika hyvin aikaa, mutta ollaan tässä parin päivän aikana ihmetelty koko kinttua. Vilppu on tällä hetkellä hieman pörhökarvassa, jos ei oteta lukuun tätä iskun saanutta jalkaa. Siinä on karvaa, mutta karva on lyhyttä ja samanlaista juuri alas otetun turkin kanssa, jos joku terrieritrimmistä tietää. Jännä ilmiö!

Kuvista on itseasiassa hieman nähtävissäkin, mikä ero noissa jaloissa on. Ylemmässä kuvassa itsestään trimmaantunut.

maanantai 18. elokuuta 2014

Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light


Ikävä Irwiä kohtaan on edelleen, mutta pari vuotta sitten luulin tämän olevan paljon vaikeampaa. 1.8. vietin mökkeilemässä saman kelpieporukan kanssa ja oikeastaan itku meinasi tulla ainoastaan silloin, kun oltiin yömyöhällä Saimaassa pulikoimassa ja yllä oli kirkas tähtitaivas. Niin kaunista, hiljaista ja surullista.

Irwi tuli viime viikolla takaisin kotiin. Meidän koiralauma on koossa, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin meillä on vain yksi walesinterrieri.

Onneksi on, muuten tämä olisi vielä vaikeampaa.

perjantai 1. elokuuta 2014

'Cause in a sky, cause in a sky full of stars I think I saw you

Vicway Inspiration "Irwi" -- 09.02.2002-01.08.2014
And the sun will set for you
The sun will set for you
And the shadow of the day
Will embrace the world in grey
And the sun will set for you
Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, haettiin Irwi siis tähän meille viettämään muutama päivä meidän kanssa. Ensimmäisenä päivänä käytiin myllyllä valokuvaamassa, toisena päivänä keskityttiin sitten mökkivisiittiin. Tiistaina ennen viimeisiä hyvästejä palautettiin mieleen muutama takaakierto hyppysiivekkeillä, Irwi innoissaan muisteli näitä juttuja :) Kävipä Irwi myös karviaispensaalla sekä muistelemassa saunanlauteita. Irwin albumi.

Hirveän kuuma viikko ollut, joten aika neljän seinän sisällä pysyttiin. Kyllähän tuosta koirasta oli havaittavissa jo ihan selviä vanhuuden merkkejä. Irwi oli apuna veneen pesussa, ja kyllä huomasi jo, ettei tasapainoaisti toimi enää ihan samalla tavalla, mitä nuorella koiralla. Pohdittiin mahdollisuutta, että Irwin näkö on heikentynyt myös, mutta tiedä sitä.


Ennen mökille lähtöä Irwi tassutteli talon sivustalla edessäni. Totesin koiran nimen, ja Irwi kääntyi. Pyysin koiraa istumaan ja makaamaan ilman käsimerkkejä. Hetken oli tunne, että Irwi osaa lukea ajatuksia. Tiistai-iltapäivällä vislasin koiraa kauempaa, ja Irwi kääntyi.

Maanantai-ilta oli kaikista hirvein. Makasin Irwin vieressä kertomassa, mitä kaikkea ollaan yhdessä tehty. Ollaan oltu Pärnun koiranäyttelyssä yhdessä kehässä, ollaan harrastettu agilityä vuodesta 2008. Ollaan tehty ja nähty paljon. Sanoin Irwille, että parempaa opasta agilityn pariin ei olisi voinut olla, vaikka harrastaminen ei aina ollut ihan ruusuilla tanssimista. Minä nautin radoista Irwin kanssa, ja niin nautti Irwikin.

Minun ja Irwin yhteiseen agilitytaipaleeseen mahtuu myös niitä onnistumisen hetkiä, junioreiden SM open hopea- ja pronssimitalit saatiin kaulaan. Muutamia kertoja myös onnistuttiin virallisten puolella, ja oli lähellä, että olisin itse saanut Irwille viimeisen agilityvalioarvoon oikeuttavan nollavoiton. Niin lähellä.

Ehkä joskus osaan pukea muitakin ajatuksia sanoiksi, nyt en siihen pysty. Vanhoista blogipäivityksistä löytyy varmasti niitä tärkeimpiä hetkiä enemmänkin, mutta ajatus ei kanna niin pitkälle. Kuten aikaisemminkin olen todennut, toista Irwiä ei tule.


Yksi elämäni koirista. Kiitos rakas. Hyvää matkaa!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

I will always love you


Yksi elämän kamalista hetkistä on saada itkuinen puhelu. Sellaisen minä sain tänä aamuna koskien Irwiä, "tuletko hakemaan Irwin käymään siellä?". Kerkesin jo ajatella kaikki mahdolliset kauhukuvat läpi, että vastassa on huonossa kunnossa oleva koira, jolla kasvain roikkuu ulkona suusta.

Niin. Se kasvain on kasvanut älyttömästi ja reagoi nykyisin ruokailuun sekä leikkimiseen vuotamalla verta. Kuulemma se näkyy jo selvemmin, mutta itse en oikein ole halunnut edes kunnolla katsoa. Poissa silmistä, poissa mielestä? No, ei oikeastaan.


Irwi on ihanan pirteä pappakoira. Kuulo on mennyt kokonaan, vähän yli kuukausi takaperin kuultiin vielä ihan hyvin (siis se vihellys). Tämän koiran aika tikittää jo loppuaan ja näin pirteän koiran lopettaminen on kyllä niin kaksipiippuinen juttu, ettei ole tosikaan. Omilla ehdoilla lähtiessä päälimmäiseksi jää ne positiiviset muistot ja koiran kunto on hyvä, romahdusta en halua jäädä odottamaan. Tämä ei ole valitettavasti minun käsissäni ja Irwi pystyisi hyvin vielä hetken eteenpäin porskuttamaan.


Ajatukset on tällä hetkellä niin ristiriitaiset. Kerkesin tuon diagnoosin jälkeen jo asennoitua, että tämä on Irwin viimeinen kesä. Kirjoitin asiasta kesäkuun alussa ja näin nopeasti tila on muuttunut, olisiko helteet vaikuttaneet? Pari viikkoa sitten käytiin hakemassa meiltä ruokaa ja silloin tämä tilanne oli toinen.

Olisi ihanaa, jos tämä rakas ystäväni olisi vielä jatkossakin täällä, mutta... Vaikeaa tämä tulee kaikesta huolimatta olemaan, Irwin kanssa on koettu ja nähty niin paljon.


Maailman hienoin walesijätkä!

Huonoja uutisia

Irwi käydään hakemassa viimeistä kertaa meidän luo.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

JalkaOn


Ei siis enää jalatonta Vilppua olla nähty. Kipulääkkeiden jälkeen Vilppu käveli neljällä jalalla, mutta turvotus kesti kintereen alapuolella vielä muutaman päivän eteenpäin. Antoi koskea nätisti, ja kyllähän siellä golfpallomainen turvotus tuntui. Onneksi tämäkin on nyt viimein laskenut, ja onni onnettomuudessa. Edelleenkään ei ole täysin varmaa tietoa siitä, mikä jalkaan loppuen lopuksi kävi.

Agilitytauolla ollaan nyt oltu. Paria agilitystarttia oltiin katsottu ennen tätä, mutta ne on nyt jätetty tietenkin väliin ja sama juttu agilitytreenien kanssa. Palaillaan treenikentille ja kisakentille sitten, kun parhaaksi nähdään.

Viimeinen rallytokokerta oli eilen, olisikohan se kisakyttäyksen aika?

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Huonoa tuuria

Voihan!

Meillä ollaan tällä hetkellä kolmijalkaisia... Vilppu onnistui mökillä telomaan takajalkansa, oli yrittänyt huonosta kohdasta rantaan ja ottanut iskua. Pelättiin polvea ja ristisiteitä, mutta tarkempi tarkastelu osoitti kintereen turvonneen (huh). Koira on kipeä, mutta kotona käveli jo lyhyen matkan omaan petiinsä. Kipulääkettä nassuun siis ja toivotaan, että jalassa ei olisi vakavempaa.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Hymyä ja hyvää tuulta

Mitä sitä nyt harjoittelemaan kisaratoja etukäteen, suoraan rallymölleilemään vaan!


KSSK järjesti eilen Valkealassa epäviralliset rally-tokot, ja sinnehän ilmoitettiin sitten Vilppu. Ensimmäisellä radalla vähän oli homman juju kadoksissa, piti käydä nuuskimassa kyltit ja olla vähän hassu, mutta pujottelun kohdalla koirakin heräsi, että aa tää on tätä. Alla oleva video kertoo enemmän, kuin mun yritykset koota tätä järkevästi yhteen. Pisteitä 89/100 mölliluokassa.

Pahoittelut raksuttavasta kuvanvakaajasta, en huomannut ottaa pois.


Alokasluokassa oltiin jo vähän fiksumpia, ja homma menikin ihan hyvin! Vilpulle tästä 94/100 ja kommentiksi "pirteää, terrierimäistä menoa". Fiksu likka! Oli muuten aika paljon ilmoittautunut rallyilemaan alempiin luokkiin!



sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

AGILITY SM 2014

SM-kisareissu starttasi perjantaina kohti Hakametsää ilman mitään kiireitä. Viukia ei oltu ilmoitettu iltakisoihin, mutta tarkoituksena oli käydä kisapaikalla nopeasti totuttelemassa uuteen ympäristöön - agilityä kun ei järin ole muissa kuin kotikisoissa kisattu. Kisapaikalla Vilppu oli kuin mikäkin ilmapallo, melu korvia huumaava ja hieman jännä tilanne!


Lauantai-aamuna kisapaikalla oli täysin eri koira, ja niin se Vilppu vaan sinne lähtöviivalle istutettiin. Alku hyvin, A:lla tuli pieni maisemanvilkuilutauko (?!) ja kontaktivirhe. Kepit hienosti. Takaakierrolla tössähti, väärään suuntaan se eli HYL. Okserilta tippui rima, eli 10 se olisi tuloksena muuten ollut. Supertyttö!!

 

Didi radalle, ja hieno nolla. Tässä vaiheessa oltiin ennen kolmatta kierrosta kuudensia. Valitettavasti Lilolle HYL, joten tulosta ei meidän joukkueelle tällä kertaa. Ankkuri-Kiialle 15. Nätit radat kaikilta joukkuelaisilta, hyvä hyvä!

Jännättiin sitten maksien ankkureista Lappeenrantaa, vaikkei tulokseen ollutkaan mahdollisuutta, sekä Savitaipaleen Savitassuja. SATAlle upeasti sija 11.!! Onnea Tiina, Tiia ja Sampo! Upeita ratoja!

Lappeenrannan minit nakuttivat tuloksen, sija 29.
Sunnuntaina yksilöissä sitten Lappeenrantaan kultaa, medeissä Ari Partti & Kafi nappasivat kultamitalin huikean nousun jälkeen! Onnea!

Kuvaajalla kamerassa reippaasti noin 2000 kuvaa, lauantain 8h nonstoppi irtisanoi oikean käden sormet työstään, joten sunnuntaina valitut palat yksilöistä ja kotimatkalle :) Naamakin paloi hieman salakavalasti...


Kuvien muokkaamisessa meni sellaiset kepeät 6h. Erityisesti joukkuekuviin olen tyytyväinen, yksilökuvat on vähän sinne päin, kun tarkoitus oli tosiaan katsoa ne valitut palat sieltä ja lähteä kotimatkalle. Varsinkin, kun Vilppu oli odottelemassa autossa, niin ei kehdattu kauaa olla. Siispä minun koirashoppailut olemattomissa, mutta Vilppu sai eilen valikoida vinkuvan geelipallon ja lisäksi napattiin matkaan lätkä sekä maailmapallo.

Huomenna jatketaan kuvailuja, kun Rape, Kuru ja Doni pääsevät linssin eteen.