keskiviikko 16. elokuuta 2017

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Vilppu on jo 10 v

Kesä on jo pitkällä, mutta blogin kirjoittaminen on jäänyt. Facebookiin olen päivittänyt kuulumisia sitäkin ahkerammin. Aika tuntuu laukkaavan koko ajan nopeammin ja nopeammin, mutta niinhän sitä sanotaan, että vauhti kiihtyy vanhetessa. Mitään ihmeempää ei ole tapahtunut, teen töitä ja välillä lomailen, Vilpun kanssa lähinnä vain lenkkeillään ja leikitään, varsinaista treenaamista harrastetaan vain vähän. Nosework hajutesti läpäistiin toukokuussa ja kesäkuussa osallistuimme virallisiin nw-kisoihinkin, vaikka olimme harjoitelleet minimaalisen vähän. Vilppu löysi kaksi hajua neljästä, mutta kaksi jäi sitten löytymättä. Ulkotehtävä tuntui minusta niin epätoivoiselta, että nostin käteni löydön merkiksi, vaikka tiesin, että tuskin haju siinä esineessä on - halusin vain lopettaa päämäärättömän etsinnän, kun Vilppu näytti olevan ihan ulapalla. Laatikkoetsinnässä menin sitten muuten vain halpaan, kun Vilppu innolla nuuhki yhtä laatikkoa, mutta ei haju siinä sitten ollutkaan. Ehkä pitäisi treenata vähän enemmän ennen kuin osallistuu kilpailuihin... Tässä kuitenkin tärkein, eli pari kuvaa 10-vuotiaasta Vilpusta. Siitä tulee päivä päivältä viksumpi, ihan puhua se ei osaa, mutta kyllä tässä vuosien varrella kumpikin on oppinut lukemaan toistaan sen verran hyvin, että tiedämme toistemme ajatukset erittäin hyvin. Toivon Vilpun kanssa vielä monia yhteisiä vuosia ja toivon, että se saisi olla terveenä.

maanantai 26. joulukuuta 2016

             HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Talvi on täällä taas

Eipä ole tullut pitkiin aikoihin kirjoitettua mitään, syksy oli ja meni. Vilppu jäi agilityeläkkeelle syyskuun lopussa, ehkä vielä epiksissä käymme kirmaamassa, mutta viralliset kilpailut saavat olla. Viimeisissä kisoissaan Vilppu teki ainakin yhden nollaradan ja taisi olla siinä lähdössä lopputuloksissa viides. Kisauramme ei ollut kaikkein helpoin Vilpun helposti kiihtyvän luonteenlaadun vuoksi, mutta mukavaa meillä yhdessä oli. Uramme tähtihetki oli LAU:n medijoukkueessa SM-kisoissa Tampereella pari vuotta sitten - harva taitaa olla kisannut arvokisoissa sellaisen koiran kanssa, josta ei ole takeita, kestääkö se edes radalla, mutta Vilppu kesti, vaikka mediradan kummallakin puolella oli samaan aikaan maksi- ja minijoukkueiden kisat menossa. Tämä suoritus oli meille kuin Suomen mestaruus, vaikka joukkueemme ei saanut kisoissa edes tulosta. Voi olla, että Vilppu jää viimeiseksi agilitykoirakseni, ensimmäinen oli Renni, sitten Merri, kisasin myös satunnaisesti Juulian ja Irwin kanssa ja Vilppu on siis viides agility-ystäväni. Oikeastaan ei tunnu edes haikealta - aika aikaa kutakin - ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
Uuden harrastuksenkin jo aloitimme heti syyskuussa. Kävimme Nose work-kurssilla ja sepä olikin hauska laji. Vilppu oli hyvin innoissaan, mutta hauska oli seurata, miten se rauhoittui, kun aloitti haistelun ja eukalypstus-tarralapun etsinnän. Hienosti koira tehtävistä suoriutui ja tätä lajia aiomme vielä jatkaa. Rallytokoilut on jääneet pelkkiin kotitreeneihin ja omaksi iloksi puuhasteluun. Toki koiran kanssa on mukava harrastaa kaikenlaista, mutta mukavaa on viettää ihan vain normielämää lenkkeilyineen, leikkimisineen ja kainalossa makoiluineen ilman sen ihmeempää suorittamista. Vilppu on kuitenkin jo kypsässä yhdeksän vuoden iässä ja tuntuu olevan tyytyväinen ilman sen kummempaa ohjelmaa.
Valokuvamallina Vilppu saa usein olla ja muutenkin mukana kuvausreissuilla.
Onpa kameran eteen päässyt myös Käämi.
Jäätyneitä saippuakuplia myös kuvaan, jos on sopivat kelit. Tähtikuvaustakin kokeilin, mutta revontulia en ole päässyt kuvaamaan tänä vuonna kertaakaan, kun on aina ollut taivas pilvessä, kun reposia olisi voinut olla.